Markkinoiden vaatimukset ovat yhä monimuotoisempia ja vaativat monenlaista eri alojen osaamisen yhdistämistä. Tämä pakottaa yritykset toimimaan yhteistyössä verkostoina. Koska yrityksen on järkevintä keskittyä ydinosaamiseensa ja ulkoistaa muut toiminnot, on muiden kanssa yhteistyössä toimiminen yrityksen elinehto.

Tulevaisuudessa suurimmat brändit tulevat olemaan eräänlaisia aurayrityksiä, jotka toimivat verkostojen keulakuvina. Ne ovat yrityksiä, jotka ovat kehittyneet projektijohtamisessa, myymisessä ja kontaktiverkoston luomisessa niin pitkälle, että kykenevät toimimaan suuressa laajuudessa, vaikka työllistävät vain 1-20 ihmistä – parhaimmassa tapauksessa kaikki ovat yrityksen osakkaita. Tällaisia yrityksiä on syntynyt jo esimerkiksi tv- ja elokuvatuotantoon, rakennusalalle ja muihin projektiluonteisesti toimiville aloille. Tulevaisuuden yritykset eivät enää palkkaa, vaan etsivät yhteistyökumppaneita, jotka tuottavat tarvittuja palveluita. Tällaisessa taloudessa selkeästi pärjäävät ne, jotka löytävät parhaat kontaktit ja pystyvät luomaan pitkäaikaisia asiakassuhteita.

Uuden ajan aurayritykset tekevät siis tehokkaammin sitä, mitä fordistiset ja postfordistiset suuryritykset ovat pyrkineet tekemään massatuotannon avulla. Kasvun mahdollisuuksia tietotaloudessa ei luo enää oman ajan tehokas käyttö, vaan yrittäjien on kyettävä käyttämään toisten työpanosta ja aikaa entistä tehokkaammin. Aurayritykset kasvavat myynnin avulla ja projektinhallinnan kyvykkyydellään ne löytävät aina tehokkaampia keinoja käyttää toisten aikaa hyödyksi. Itseohjautuvien tiimien luominen ja insentiivien kehittäminen ovat aurayrityksen sisäisten prosessien lisäarvon tuotannon kannalta tärkeitä vaiheita.

Verkostoa rakentaessa yritykset kilpailevat vahvan ja erottuvan brändin, tehokkaan markkinoinnin, löydettävyyden sekä huomion avulla. Markkinoinnin painopiste siirtyy yhä vahvemmin sosiaalisten pelien ja yrityksen löydettävyyden kehittämiseen. Kun yritys on helppo löytää ja yrittäjät osaavat luoda kontakteja ihmisiin hyvillä sosiaalisilla taidoilla, vahvistaa se yrityksen kykyä erottua joukosta ja jäädä ihmisten mieliin. Länsimainen ihminen altistuu noin 2000 markkinointiviestille päivittäin, joten ainoa keino erottua massasta on päästä mahdollisimman lähelle ihmistä – tässä sosiaalinen verkottuminen on varmin tapa luoda pysyviä ja liiketoiminnan kannalta tärkeitä suhteita.

Mainokset

2000-luvulla työnteko ei ole enää riippuvaista ajasta tai paikasta. Kun teknologia mahdollistaa työskentelyn ja yhteistyön eri puolilla maailmaa, voivat tietotyöläiset työskennellä juuri siellä, missä he kokevat työnsä kaikkein miellekkäimmäksi.

Luovuus syntyy mahdollisimman kaukana kodifioidusta ja normitetusta ympäristöstä, jossa on mahdollista ottaa etäisyyttä käsiteltävään asiaan ja yhdistää eri alojen osaamista ja hyviä käytäntöjä uuteen tarkoitukseen. Luovuus syntyy piilossa olevien analogioiden löytämisestä eri asioiden välillä. Kun pisteitä vedetään yhteen, syntyy oivalluksia, joista voidaan kaupallisella toiminnalla jalostaa innovaatioita. Uusi yritys ei pysty elämään ilman jatkuvaa innovointia ja uudistumista, joten luovuus on sille välttämätöntä. Tämän takia on ainoastaan yrityksen etujen mukaista, että työtä tehdään siellä, missä työnteko on mahdollista ja kannattavaa.

Fordistisessa tuotantomallissa työlle määriteltiin kustannus sen mukaan, minkä arvoista sen realisoiminen oli. Ay-liike kuitenkin on rikkonut tätä mallia ja tehnyt tuotteiden hinnoista riippuvaisia muutaman vuoden välein käytävistä valtakunnallisista neuvotteluista. Markkinoille ei ole jäänyt sijaa. Uudessa taloudessa yrityksen ja samalla työn arvo määräytyy sen mukaan, kuinka paljon tietotyöläinen kykenee tuottamaan lisäarvoa asiakkaalle ja verkostolleen. Kumulatiivinen lisäarvo määräytyy lopputuotteen hinnassa eli kuluttajamarkkinoilla, ja tietotyön avulla pyritään luomaan arvoa sekä asiakkaana olevalle yritykselle että loppuasiakkaalle.

Ihmisten tulotaso on länsimaissa niin korkea, että tuotteiden hinnat ovat menettäneet merkityksensä. Kuluttaja ei tee ostopäätöksiään tuotteen hinnan vaan siitä saatavaksi koetun henkisen lisäarvon, elämyksen mukaisesti. Tietotyö mahdollistaa käytännössä rajattoman lisäarvon tuotannon, sillä siinä ei ole samanlaista energian rajoitetta kuin fyysiseen työhön perustuvassa fordistisessa mallissa. Tämän takia yhä useammalle yrittäjälle löytyy sijaa tuotteiden ja palveluiden arvoketjussa.

Yrittäjä elää jatkuvassa riskien ja odotuksen tilassa. Kun työn ja ansion saaminen ei ole varmaa tulevaisuudessa, aiheuttaa se helposti kyynisyyttä ja opportunismia. Riskejä yrittäjä voi kuitenkin pienentää luomalla laajaa kontaktiverkostoa eli luomalla riippuvuussuhteita ja pitkäaikaisia asiakassuhteita. Yrittäjien muodostama koheesi verkosto eroaa suuryrityksestä siinä määrin, että työtä tehdään ja teetetään vain silloin, kun sitä on ja projekti on käynnissä. Uusi yrittäjyys käyttää resursseja tehokkaasti, ja ylimääräistä työtä ei tehdä, sillä työn arvo ei määräydy siihen käytetyn ajan vaan sen tuottaman lisäarvon perusteella. Työn tekijästä riippuu, kuinka tehokkaasti hän pystyy käyttämään kykyjään työtehtävien suorittamiseen.

Uudenvuoden lomailu meinasi jäädä päälle kirjoittamisen suhteen, kun loman jälkeinen kiirekasauma verotti aikaa hiljentymiseltä sanojen pariin. Aloitan nyt kuitenkin lyhyen kirjoitussarjan uudesta yrittäjyydestä ja verkostotaloudesta. Toivon, että se herättää hieman keskustelua työn ja yrittäjyyden merkityksestä ja sisällöstä tulevaisuudessa. 

Työn historiassa turvallinen, työntekijän ja työnantajan sopimukseen perustuva vakituinen palkkatyö on lähinnä 1900-luvulla yleistynyt poikkeus, jonka varaan teollinen tuotanto rakentui. Sitouttamalla työntekijät tehtaan palvelukseen turvatulla palkalla tehdas kykeni takaamaan tuotteiden jatkuvan tuotannon ja markkinoiden ostokyvyn. Fordistinen teollisuus loi länsimaisen vaurauden lähteen, joka nyt leviää myös aiemmin köyhemmille ja vähemmän kehittyneille alueille. Kun teollinen tuotanto siirtyy länsimaista kehittyviin talouksiin, jättää se jälkensä työkulttuuriimme ja tapaamme käsittää työntekoa.

Valitettavasti fordismin aikakautena syntyneille palkkatyöstä on muodostunut maailmankuvan perusta. Tehdas nähdään pysyvänä ja vakaana laitoksena, jonka tehtävänä on tarjota kylän asukkaille työpaikka. Kun tehtaan omistava pörssiyhtiö päättää lakkauttaa kannattamattoman tulosyksikön, nousevat kyläläisten syyttävät sormet kohti ahneita johtajia, valtiovaltaa ja milloin ketäkin “herraa” kohti. Fordistinen malli on alentanut ihmiset uskomaan pysyvyyteen ja jatkuvuuteen, vaikka stabiili tila on markkinoilla merkki epäterveestä kilpailutilanteesta.

Ennen tehdasta ihmiset tekivät työtä pääasiassa itselleen viljellen maata, käyden kauppaa ja luoden kyläläisille palveluita, joita nämä tarvitsivat. Elanto saatiin vaihdannasta ja oman työn tuottavuudesta – varmuutta leivän jatkuvuudesta ei ollut. Nyt maailmantalous on siirtämässä ihmisten toimintaa samankaltaiseen suuntaan. Ainoa poikkeus tällä hetkellä on se, että kukaan ei sivistysvaltiossa kuole enää nälkään huonon satovuoden sattuessa.

Uudenlainen työnkuva vaatii myös uudenlaista näkökulmaa ja asennetta työntekoon. Varmuuden ja stabiilin tilan tavoittelu ajaa ihmisiä mukavuusalueelle, joka pienenee jatkuvasti, mikäli sen rajoja ei rikota. Kun 25 vuoden vakituisen työvuoden jälkeen maailmankuva sortuu tehtaan lakkautuksen alla, ei ihminen pysty käsittämään asiaa, ja syyllistä pyritään löytämään milloin mistäkin – ei koskaan kuitenkaan itsestä ja omasta ajatusmaailmasta.

Ihminen on selvinnyt evoluutiossa voittajana toistaiseksi sopeutumiskyvyn ansiosta, ja uusi työ vaatii uudenlaista asennoitumista työhön – paluuta vanhaan malliin.Uudessa taloudessa parhaiten pärjäävät ne, jotka pystyvät rakentamaan ympärilleen kattavimman verkoston, ovat kyvykkäitä analysoimaan ja muovaamaan ristiriitaista informaatiota sekä pyrkivät jatkuvasti kasvamaan ja kehittymään. Uusi yrittäjyys vaatii rohkeutta ja luottamusta.

Terveisiä Amerikasta

tammikuu 11, 2008

Ajattelin kirjoitella tännekin pienet terveiset täältä jenkeistä missä olen ollut jo pari viikkoa keräilemässä energiaa Wombatin starttaamista varten. Ikuistin beta-käyntikortin Death Valleyssa 86metria meren pinnan alapuolella. Kyseessä on siis USAn matalin paikka, joka on nimeltään Badwater ja valkoinen maa ei muuten ole hiekkaa vaan suolaa. 🙂Badwater, Death Valley.

ps. Jenkkiläiselle mainonnalle & markkinoinnille ei voi kuin vain pyöritellä päätään. Meikäläisen täysin käsistä karanneet, mutta aidosti hauskat ideat vois olla kovaa huutoa täällä. 🙂

Verkkokaupan perustajille

joulukuu 25, 2007

Sinä, joka haluat perustaa verkkokaupan, kannattaa tutustua Itella-konsernin palveluihin. Entinen Posti on hyvinkin perillä uudenlaisesta yrittäjyydestä ja verkkokaupan yleistymisestä, joka onkin tuonut heille varmasti paljon lisäbisnestä pakettien toimittajana. Heidän sivustoltaan löytyy paljon ohjeita ja palveluita aiheeseen liittyen. Kyselimme veljeni kanssa heidän palveluistaan aloitteleville verkkokauppiaille ja saimme vastaukseksi seuraavanlaisen oppaan:

Itella Verkkokauppaopas

Menestyksen avaimet

joulukuu 22, 2007

Unto Hämäläinen kirjoitti tänään kolumnissaan Helsingin Sanomien kakkossivulla aiheesta ”Menestyksen salaisuus”. Hän viittaa Esko Ahon Läpimurtoja-kirjaprojektiin (kirjan löydettävyys netistä kehno), jossa kerrotaan suomalaisten menestyvien yritysten tarinoita. Hämäläinen toteaa, että useimmat näistä tarinoista koostuu perusrakenteesta: peliälykäs altavastaaja lähtee taistelemaan tuulimyllyjä vastaan muiden nauraessa päälle, mutta rankan ja päämäärätietoisen työn ansiosta onnistuu kasvattamaan yrityksestään alan suunnannäyttäjän.

Kirja on varmasti kaivattu teos suomalaiseen kulttuurimaisemaan, jossa menestystä paheksutaan ja naapurin uutta autoa kadehditaan. Suomesta puuttuu menestymisen kulttuuri, jossa päättäväistä työntekoa ja yrittäjyyttä arvostettaisiin. ”Hanki hyvä koulutus ja joku pysyvä virka, älä hailattele” on viesti, jota koko koululaitoksemme myös viestii. Menestyksen tavoittelua pidetään ahneutena ja kylmyytenä. Subjektiivisesti olen sitä mieltä, että parhaiten menestyvät ne, jotka ovat auttaneet eniten muita ja luoneet hyvää tähän yhteiskuntaan. Koulutuksella ei Ahon kirjan mukaankaan ole mitään tekemistä suurten menestystarinoiden luomisen kanssa.

Suomessa yrittäjäksi ryhtymistä sekä kaiken vakauden ja turvallisen ympäristön jättämistä varten täytyy olla vähintään kylähullu ja muutenkin vähän reaalimaailmasta irroittautunut. Itseasiassa tämä on totta, mutta eroavaisuus Suomen ja Yhdysvaltojen välillä on se, että Atlantin toisella puolella näitä luonteenpiirteitä ihaillaan ja härmässä paheksutaan. Yrittäjyys vaatii rakkautta ja intohimoa sitä kohtaan, mitä tekee. Se vaatii idealistista uskoa omaan työhön ja sen tärkeyteen. Ennen kaikkea oman filosofian jalkauttaminen käytäntöön vaatii helvetisti työtä.

Suomessa sosiaalinen turvaverkko on niin hyvä, että olisi suorastaan hölmöä olla käyttämättä hyödyksi sen tarjoama mahdollisuus tehdä sitä, mitä todella rakastaa. Nyt on viimeinen tilaisuus luoda sukupolvea, joka voisi pelastaa Suomen eläkepommilta ja hyvinvointikriisiltä, uskomalla ja kaistapäisesti tekemällä työtä omien ideoidensa parissa.

Liitän tähän mukaan videoklipin (15min) Steve Jobsin puheesta Stanfordin valmistujaisjuhlissa. Puhe teki ainakin minuun vaikutuksen, joten suosittelen sen katsomista hyvin lämpimästi.

Rauhoittavaa joulua!

Käyntikortit beta

joulukuu 21, 2007

Liittyen edelliseen kirjoitukseen Helsinki OpenCoffee Meetupista, teetimme kyseistä tapahtumaa varten nopealla aikataululla betakäyntikortit. Beta sen takia, että kortteihin oli tarkoitus tulla vielä naamamme tyylitellysti ja yhtenevät tiedot firman nettiosoitteella ja sähköpostein. Mutta mielestämme idea oli hauska ja kortit otettiin vastaan iloisin mielin.

betakortti.jpg

There you go, hieman epäselvät digikuvat toimivat teaserina. 🙂

EDIT – Laurin kommentti teaserista: ”musta tausta tuollaisella rajauksella… onneksi sä et vastaa meidän graafisesta ilmeestä”.