Uusi yrittäjyys vailla aikaa ja paikkaa
tammikuu 13, 2008
2000-luvulla työnteko ei ole enää riippuvaista ajasta tai paikasta. Kun teknologia mahdollistaa työskentelyn ja yhteistyön eri puolilla maailmaa, voivat tietotyöläiset työskennellä juuri siellä, missä he kokevat työnsä kaikkein miellekkäimmäksi.
Luovuus syntyy mahdollisimman kaukana kodifioidusta ja normitetusta ympäristöstä, jossa on mahdollista ottaa etäisyyttä käsiteltävään asiaan ja yhdistää eri alojen osaamista ja hyviä käytäntöjä uuteen tarkoitukseen. Luovuus syntyy piilossa olevien analogioiden löytämisestä eri asioiden välillä. Kun pisteitä vedetään yhteen, syntyy oivalluksia, joista voidaan kaupallisella toiminnalla jalostaa innovaatioita. Uusi yritys ei pysty elämään ilman jatkuvaa innovointia ja uudistumista, joten luovuus on sille välttämätöntä. Tämän takia on ainoastaan yrityksen etujen mukaista, että työtä tehdään siellä, missä työnteko on mahdollista ja kannattavaa.
Fordistisessa tuotantomallissa työlle määriteltiin kustannus sen mukaan, minkä arvoista sen realisoiminen oli. Ay-liike kuitenkin on rikkonut tätä mallia ja tehnyt tuotteiden hinnoista riippuvaisia muutaman vuoden välein käytävistä valtakunnallisista neuvotteluista. Markkinoille ei ole jäänyt sijaa. Uudessa taloudessa yrityksen ja samalla työn arvo määräytyy sen mukaan, kuinka paljon tietotyöläinen kykenee tuottamaan lisäarvoa asiakkaalle ja verkostolleen. Kumulatiivinen lisäarvo määräytyy lopputuotteen hinnassa eli kuluttajamarkkinoilla, ja tietotyön avulla pyritään luomaan arvoa sekä asiakkaana olevalle yritykselle että loppuasiakkaalle.
Ihmisten tulotaso on länsimaissa niin korkea, että tuotteiden hinnat ovat menettäneet merkityksensä. Kuluttaja ei tee ostopäätöksiään tuotteen hinnan vaan siitä saatavaksi koetun henkisen lisäarvon, elämyksen mukaisesti. Tietotyö mahdollistaa käytännössä rajattoman lisäarvon tuotannon, sillä siinä ei ole samanlaista energian rajoitetta kuin fyysiseen työhön perustuvassa fordistisessa mallissa. Tämän takia yhä useammalle yrittäjälle löytyy sijaa tuotteiden ja palveluiden arvoketjussa.
Yrittäjä elää jatkuvassa riskien ja odotuksen tilassa. Kun työn ja ansion saaminen ei ole varmaa tulevaisuudessa, aiheuttaa se helposti kyynisyyttä ja opportunismia. Riskejä yrittäjä voi kuitenkin pienentää luomalla laajaa kontaktiverkostoa eli luomalla riippuvuussuhteita ja pitkäaikaisia asiakassuhteita. Yrittäjien muodostama koheesi verkosto eroaa suuryrityksestä siinä määrin, että työtä tehdään ja teetetään vain silloin, kun sitä on ja projekti on käynnissä. Uusi yrittäjyys käyttää resursseja tehokkaasti, ja ylimääräistä työtä ei tehdä, sillä työn arvo ei määräydy siihen käytetyn ajan vaan sen tuottaman lisäarvon perusteella. Työn tekijästä riippuu, kuinka tehokkaasti hän pystyy käyttämään kykyjään työtehtävien suorittamiseen.
tammikuu 13, 2008 at 9:47 ip
> “2000-luvulla työnteko ei ole enää riippuvaista
> ajasta tai paikasta. Kun teknologia mahdollistaa
> työskentelyn ja yhteistyön eri puolilla maailmaa,
> voivat tietotyöläiset työskennellä juuri siellä,
> missä he kokevat työnsä kaikkein miellekkäimmäksi.”
2000-luvun työnteko on pääosin vuorovaikutustyötä, eli mitään merkittävää ei tehdä yksin. Tästä seuraa, että paikalla (ja ajalla) on monesti kuitenkin suuri merkistys, jotta voisi tavata työnsä kannalta tärkeitä ihmisiä (kolleegoita, tiimin jäseniä, esimiehiä, asiakkaita, partnereita, osakkaita etc).
> “Uusi yrittäjyys käyttää resursseja tehokkaasti,
> ja ylimääräistä työtä ei tehdä, sillä työn arvo ei
> määräydy siihen käytetyn ajan vaan sen tuottaman
> lisäarvon perusteella.”
Mielestäni lisäarvoon perustuva hinnoittelu on ollut jo käytössä vuosikymmeniä, ei se uusi asia ole. Mutta ei cost plus eli ns. kustannus + kate mallissa ole mitään vikaa. Itse asiassa se on paljon yleisempi hinnoitteluperiaate tänä päivänä. Se miksi mm. mainoststojen asiakkaat eivät ole vielä olleet kovin innostuneita maksamaan ns. tulosten perusteella, esim. mainosten tehon tai muun mukaan, johtuu siitä, että siten palvelu tulisi heille yleensä vain kalliimmaksi ;D