Uusi yrittäjä on ennen kaikkea rohkea

Uudenvuoden lomailu meinasi jäädä päälle kirjoittamisen suhteen, kun loman jälkeinen kiirekasauma verotti aikaa hiljentymiseltä sanojen pariin. Aloitan nyt kuitenkin lyhyen kirjoitussarjan uudesta yrittäjyydestä ja verkostotaloudesta. Toivon, että se herättää hieman keskustelua työn ja yrittäjyyden merkityksestä ja sisällöstä tulevaisuudessa. 

Työn historiassa turvallinen, työntekijän ja työnantajan sopimukseen perustuva vakituinen palkkatyö on lähinnä 1900-luvulla yleistynyt poikkeus, jonka varaan teollinen tuotanto rakentui. Sitouttamalla työntekijät tehtaan palvelukseen turvatulla palkalla tehdas kykeni takaamaan tuotteiden jatkuvan tuotannon ja markkinoiden ostokyvyn. Fordistinen teollisuus loi länsimaisen vaurauden lähteen, joka nyt leviää myös aiemmin köyhemmille ja vähemmän kehittyneille alueille. Kun teollinen tuotanto siirtyy länsimaista kehittyviin talouksiin, jättää se jälkensä työkulttuuriimme ja tapaamme käsittää työntekoa.

Valitettavasti fordismin aikakautena syntyneille palkkatyöstä on muodostunut maailmankuvan perusta. Tehdas nähdään pysyvänä ja vakaana laitoksena, jonka tehtävänä on tarjota kylän asukkaille työpaikka. Kun tehtaan omistava pörssiyhtiö päättää lakkauttaa kannattamattoman tulosyksikön, nousevat kyläläisten syyttävät sormet kohti ahneita johtajia, valtiovaltaa ja milloin ketäkin “herraa” kohti. Fordistinen malli on alentanut ihmiset uskomaan pysyvyyteen ja jatkuvuuteen, vaikka stabiili tila on markkinoilla merkki epäterveestä kilpailutilanteesta.

Ennen tehdasta ihmiset tekivät työtä pääasiassa itselleen viljellen maata, käyden kauppaa ja luoden kyläläisille palveluita, joita nämä tarvitsivat. Elanto saatiin vaihdannasta ja oman työn tuottavuudesta – varmuutta leivän jatkuvuudesta ei ollut. Nyt maailmantalous on siirtämässä ihmisten toimintaa samankaltaiseen suuntaan. Ainoa poikkeus tällä hetkellä on se, että kukaan ei sivistysvaltiossa kuole enää nälkään huonon satovuoden sattuessa.

Uudenlainen työnkuva vaatii myös uudenlaista näkökulmaa ja asennetta työntekoon. Varmuuden ja stabiilin tilan tavoittelu ajaa ihmisiä mukavuusalueelle, joka pienenee jatkuvasti, mikäli sen rajoja ei rikota. Kun 25 vuoden vakituisen työvuoden jälkeen maailmankuva sortuu tehtaan lakkautuksen alla, ei ihminen pysty käsittämään asiaa, ja syyllistä pyritään löytämään milloin mistäkin – ei koskaan kuitenkaan itsestä ja omasta ajatusmaailmasta.

Ihminen on selvinnyt evoluutiossa voittajana toistaiseksi sopeutumiskyvyn ansiosta, ja uusi työ vaatii uudenlaista asennoitumista työhön – paluuta vanhaan malliin.Uudessa taloudessa parhaiten pärjäävät ne, jotka pystyvät rakentamaan ympärilleen kattavimman verkoston, ovat kyvykkäitä analysoimaan ja muovaamaan ristiriitaista informaatiota sekä pyrkivät jatkuvasti kasvamaan ja kehittymään. Uusi yrittäjyys vaatii rohkeutta ja luottamusta.