Menestyksen avaimet

Unto Hämäläinen kirjoitti tänään kolumnissaan Helsingin Sanomien kakkossivulla aiheesta “Menestyksen salaisuus”. Hän viittaa Esko Ahon Läpimurtoja-kirjaprojektiin (kirjan löydettävyys netistä kehno), jossa kerrotaan suomalaisten menestyvien yritysten tarinoita. Hämäläinen toteaa, että useimmat näistä tarinoista koostuu perusrakenteesta: peliälykäs altavastaaja lähtee taistelemaan tuulimyllyjä vastaan muiden nauraessa päälle, mutta rankan ja päämäärätietoisen työn ansiosta onnistuu kasvattamaan yrityksestään alan suunnannäyttäjän.

Kirja on varmasti kaivattu teos suomalaiseen kulttuurimaisemaan, jossa menestystä paheksutaan ja naapurin uutta autoa kadehditaan. Suomesta puuttuu menestymisen kulttuuri, jossa päättäväistä työntekoa ja yrittäjyyttä arvostettaisiin. “Hanki hyvä koulutus ja joku pysyvä virka, älä hailattele” on viesti, jota koko koululaitoksemme myös viestii. Menestyksen tavoittelua pidetään ahneutena ja kylmyytenä. Subjektiivisesti olen sitä mieltä, että parhaiten menestyvät ne, jotka ovat auttaneet eniten muita ja luoneet hyvää tähän yhteiskuntaan. Koulutuksella ei Ahon kirjan mukaankaan ole mitään tekemistä suurten menestystarinoiden luomisen kanssa.

Suomessa yrittäjäksi ryhtymistä sekä kaiken vakauden ja turvallisen ympäristön jättämistä varten täytyy olla vähintään kylähullu ja muutenkin vähän reaalimaailmasta irroittautunut. Itseasiassa tämä on totta, mutta eroavaisuus Suomen ja Yhdysvaltojen välillä on se, että Atlantin toisella puolella näitä luonteenpiirteitä ihaillaan ja härmässä paheksutaan. Yrittäjyys vaatii rakkautta ja intohimoa sitä kohtaan, mitä tekee. Se vaatii idealistista uskoa omaan työhön ja sen tärkeyteen. Ennen kaikkea oman filosofian jalkauttaminen käytäntöön vaatii helvetisti työtä.

Suomessa sosiaalinen turvaverkko on niin hyvä, että olisi suorastaan hölmöä olla käyttämättä hyödyksi sen tarjoama mahdollisuus tehdä sitä, mitä todella rakastaa. Nyt on viimeinen tilaisuus luoda sukupolvea, joka voisi pelastaa Suomen eläkepommilta ja hyvinvointikriisiltä, uskomalla ja kaistapäisesti tekemällä työtä omien ideoidensa parissa.

Liitän tähän mukaan videoklipin (15min) Steve Jobsin puheesta Stanfordin valmistujaisjuhlissa. Puhe teki ainakin minuun vaikutuksen, joten suosittelen sen katsomista hyvin lämpimästi.

Rauhoittavaa joulua!